Tyttäreni näki päivänvalon 27.01.08, päivänä jolloin Matiaksen 3v synttäreitä juhlittiin.

Mieheni ehti laitokselta juuri kotiin kun synttärijuhlat alkoivat ja juhlien jälkeen sisarusparvi tuli uutta siskoa katsomaan

Milla on hyvin sisukas tyttö, hän on myöskin koko viime vuoden sairastellut, korvat putkitettu ja kitarisa poistettu ja nyt onkin ollut terve elämänkausi tammikuusta tähän päivään asti, nimittäin nyt tyttö on taaskin kipeä.

Milla vierastaa jonkin verran, hän on äidintyttö mutta samalla hän kipittää heti tutun ihmisen syliin. Se on hellyyttävä näky kun menee naapurin syliin ja painaa päänsä naapurin olkapäätä vasten.

Milla ei edelleenkään nuku öitä kunnolla, herää itkemään ainakin 2-4 kertaa, ja joka yö aamuyöstä haen tytön vierelleni nukkumaan kun ei enää hyssyttelyt auta.

Matias on härnäämässä Millaa välillä ja Millahan antaa samalla mitalla takaisin.

Milla myös tykkää hirveästi isosiskostaan ja kipittää hänen luokse heti kun sisko saapuu.

nyt alkaa aika loppumaan, jatkan myöhemmin

Matias syntyi 23.01.2008

Kun Matias syntyi, luulin häntä tytöksi, koska silloin kun hänet nostettiin kätilöiden eteen näin vilauksen pitkistä silmäripsistä

Matias myös heti alussa näytti sitä omaa persoonaansa, nimittäin vahva tahto häneltä löytyi heti vuodeosastolla

Hän on kultainen poika, todella itsepäinen. Matias on näistä pojista se joka on enemmän kiinni äidissä heti alusta lähtien.

Kaiketi se osittain johtuu siitä että erosin hänen isästään kun Matias oli vasta 8kk vanha ja siitä kun Matias sairasteli niin usein.

Matias on pikkutuholainen, eilenkin sai vessan lavuaarin tukkoon vesileikeillään. On myös koittanu auttaa naapureitamme pesemällä heidän autojaan mutavellillä.

Matias ei tällä hetkellä tottele, hänellä on mahdoton uhma ja yleensä kun häntä kielletään tulee sanat, niin mutta äiti, niin mutta kun minun pitää

Päivästä toiseen, sanotaan samat kiellot, selitetty seuraukset, näytetty seuraukset mutta joku kuitenkin ajaa häntä tekemään joka päivä samat asiat uudestaan ja uudestaan.

Matias on ihan eri näköinen kuin veljensä, vaikka heillä sama isä onkin, Matias tulee enemmän minun sukuuni, aina kun katson Matiasta näen edesmenneen enoni hänen piirteissään

11.12.2002 syntyi rakas poikani Henri

Hän oli vauvasta lähtien hyvin sosiaalinen, ei paljoa tarvinnut äidin syliä vaan kaikki sylit kelpasivat

Kiinnitin heti alusta huomiota Henrin syömiseen, hän sai pullosta ruoan, ei suostunut äidinmaitoa syömään.

Alkoi pulauttelu, sitä jatkui ja lisääntyi. Alkoi ravaaminen terveyskeskuksessa, maitoallergiat, maito kokeilut, keliakia kokeet tehty

eikä missään ollut mitään. Olen edelleenkin katkera Jorvin ja Peijaksen sairaanhoitajille. Jorvissa sairaanhoitaja sanoi pojan haluavan huomiota siksi poika syö niin paljon, jonka takia hän oksentaa ruoan pois. Peijaksessa sairaanhoitaja sanoi että pakkosyötän lasta, kun mitään vikaa lapsessa ei löytynyt.

Aloin itsekkin epäilemään itseäni mutta sinnikkäästä vaadin hoitoa joten pääsimme Jorvin sairaalan päiväosastolle, siellä PH-mittaus tehtiin ja tuloksena refluksitauti.

Nyt vika on korjattu lääkkeellä.

Poikani on ollut pienestä pitäen hyvin vilkas, ja ongelmia huomattiin päiväkodissa ja nyttemmin myös eskarissa. Eilen laitettiin erityisopetus paikka hakuseen.

Henri on ihana poika, sanoo minulle että äiti, minun pitäisi auttaa sinua enemmän, äiti minä rakastan sinua. Mutta samalla hän härnää pikkuveljeään ja he tappelevat kuin mitkäkin roistot.

Suuttuessaan Henri on usein sanonut että ei rakasta minua ja muuttaa pois. Ensi kerran hätkähdin ja mietin että rakastaako hän minua enää, mutta onneksi olin varautunut jo tuohon vaiheeseen.

Henri on suloinen kun yrittää hoitaa pikkusiskoaan, ja pikkusisko tykkää enemmän Henristä kuin toisesta veljestään, kerron siitä sitten toisessa kirjoituksessa.

Henri näyttää ilmetyltä isältään, ja aikuisena hänestä tulee aikamoinen komea mies :)