11.12.2002 syntyi rakas poikani Henri

Hän oli vauvasta lähtien hyvin sosiaalinen, ei paljoa tarvinnut äidin syliä vaan kaikki sylit kelpasivat

Kiinnitin heti alusta huomiota Henrin syömiseen, hän sai pullosta ruoan, ei suostunut äidinmaitoa syömään.

Alkoi pulauttelu, sitä jatkui ja lisääntyi. Alkoi ravaaminen terveyskeskuksessa, maitoallergiat, maito kokeilut, keliakia kokeet tehty

eikä missään ollut mitään. Olen edelleenkin katkera Jorvin ja Peijaksen sairaanhoitajille. Jorvissa sairaanhoitaja sanoi pojan haluavan huomiota siksi poika syö niin paljon, jonka takia hän oksentaa ruoan pois. Peijaksessa sairaanhoitaja sanoi että pakkosyötän lasta, kun mitään vikaa lapsessa ei löytynyt.

Aloin itsekkin epäilemään itseäni mutta sinnikkäästä vaadin hoitoa joten pääsimme Jorvin sairaalan päiväosastolle, siellä PH-mittaus tehtiin ja tuloksena refluksitauti.

Nyt vika on korjattu lääkkeellä.

Poikani on ollut pienestä pitäen hyvin vilkas, ja ongelmia huomattiin päiväkodissa ja nyttemmin myös eskarissa. Eilen laitettiin erityisopetus paikka hakuseen.

Henri on ihana poika, sanoo minulle että äiti, minun pitäisi auttaa sinua enemmän, äiti minä rakastan sinua. Mutta samalla hän härnää pikkuveljeään ja he tappelevat kuin mitkäkin roistot.

Suuttuessaan Henri on usein sanonut että ei rakasta minua ja muuttaa pois. Ensi kerran hätkähdin ja mietin että rakastaako hän minua enää, mutta onneksi olin varautunut jo tuohon vaiheeseen.

Henri on suloinen kun yrittää hoitaa pikkusiskoaan, ja pikkusisko tykkää enemmän Henristä kuin toisesta veljestään, kerron siitä sitten toisessa kirjoituksessa.

Henri näyttää ilmetyltä isältään, ja aikuisena hänestä tulee aikamoinen komea mies :)